synnytyskertomus- vihdoin

Nyt vihdoin sain aikaseks kirjoittaa tän! En mene vannomaan, että ihan kaikki kellonajat ja muut pitää välttämättä paikkaansa, äitiysdementia painaa päälle ja aika jo kultaa muistoja. :) Äiti voikin sit auttaa mua myöhemmin täydentää, jos en muista jotain. :D

Eli torstaina 13.12. klo 10 aamulla mulla meni vedet, mulla oli kahtena yönä aiemmin jo ollut aiempia kovempia supistuksia n. 20 minuutin välein, edeltävänä yönä olin jo aika varma, että tulee lähtö jo yöllä, kun niitä rupes tulemaan sen verran kipeinä ja useasti.. No, ne kuitenkin loppui aamuyöllä ja sain nukuttua kolmisen tuntia keskiviikko-torstaiyönä.

Vedet meni niin, että kävin pissalla ja jotain muutakin lorahti, mutten ollut ihan varma oliko se lapsivettä.. Olin niin unessa vielä. No, sitten laittelin aamukahvia ja tein muita aamutoimia ja sit lorahti lisää, paljon ja kunnolla jalkoja ja lattiaa pitkin.
Tuli kauhee into ja pelko samaan aikaan- nyt se sit tapahtu(u). Soitin äidille heti ja kerroin mitä tapahtui, äiti oli ihan innoissaan (oltiin sovittu jo raskauden alussa, että äitikin tulee tukihenkilöks synnytykseen) ja käski soittaa Kättärille.
Soitin seuraavaks Kallelle, joka oli ehtinyt olemaan töissä tunnin siinä vaiheessa ja käskin sen takaisin kotiin. Sen jälkeen soitin Kättärille, tässä vaiheessa supistuksia tuli noin 10 minuutin välein ja lapsivettä lorahti joka supistuksella lisää.
Ne käski odottamaan, että supistuksia tulee tiheämmin ja tulemaan viimeistään illalla, jos supistukset ei tihene.
Klo 10.30 supistuksia rupeskin tulemaan jo 3-5 minuutin välein ja lapsivettä lorahteli joka supistuksella aika paljon lisää.

Kalle tuli kotiin 11 maissa, olin siinä vaiheessa kylppärissä kaksinkerroin, ku supistukset oli sen verran kipeitä, etten oikein kyennyt liikkumaan ja en halunnut kastella lapsivedellä koko kämppää.
Kalle toi mulle kiltisti siteen, pyyhkeitä ja vaatteita, kaiken mitä karjuin sen mulle tuomaan.
Jossain vaiheessa pääsin eteiseen ryömien ja puin supistuksen välissä aina yhden vaatekappaleen päälle. :D
Otin särkylääkkeen, mutta eipä se oikein mitään auttanut siinä vaiheessa. Sitten yritin syödä Weetabixiä, mutten saanut ku lusikallisen alas. Juissia onneks sain juotua puol litraa, ni sai vähän edes verensokereita ylös.
Aika pian päätin, että nyt lähdetään Kättärille, en kestänyt enää olla kotona ja en halunnut olla kipujen yhtään pahetessa enää kotona tai matkalla sairaalaan.
Matka sairaalaan oli kans aika kamala, vääntelin varpaita ja jalkoja aina ku tuli supistus ja huusin Kallelle ilkeesti aina jos se supistuksen aikana sattui multa jotain kysymään- Kalle raukka. :D

Matka autolta (saatiin auto suht lähelle Kättärin luokse kadulle) Kättärille klo 12 maissa tuntui ikuisuudelta ku piti aina pysäyttää kävely supistuksen ajaks.
Synnytysosastolle tultaessa meitä ei onneks käännytetty takaisin, kätilö kysyi ovella vaan; "Tulitko synnyttämään?" ja laittoi meidät odottamaan johonkin huoneeseen. Hetken päästä se tuli hakemaan meidät ja vei synnytyssaliin, jossa mut laitettiin käyrille 40 minuutiks, jolloin mulla oli lämmin jyväpussi alamahan päällä, sen aikana äitikin tuli paikalle.
Silloin mun fiilikset oli vielä innokkaat, odottavat ja hyvällä tavalla jännittyneet.

Jaksoi pelleillä vielä tässä vaiheessa :D

40 minuutin käyrillä olon jälkeen tehtiin sisätutkimus, jolloin olin reilusti sormelle auki. Ensin kätilö ehdotti, että menisin kävelemään, muttei se jotenki houkuttanut.
Päädyttiin sitten, että meen suihkuun, jossa olin n. puol tuntia jumppapallon kanssa, ei se vesikään oikein jelppinyt kauheesti ja ärsytti ku kätilöoppilas kierosilmineen kävi kokoajan kyselemässä mun vointia- olisin halunnut olla siellä rauhassa. :D
Aikani siellä oltua, menin jumppapallolle istumaan sängyn reunaan nojaten ja lantiota pyöritellen. Samalla äiti laittoi mun hiukset kiinni. Muistan, kun se kysyi, että miten haluan että mun hiukset laitetaan, taisin vastata äyskien, että: "ihan sama!", se päätyi sitten laittamaan kahdella ponnarilla hiukset kiinni, "niinku joskus pienenä". :)
Supistuskivut paheni aika paljon siinä pallolla ollessani ja pyysin vahvempaa lääkettä..

14.15 tehtiin uus sisätutkimus, jolloin olin kahdelle sormelle auki ja sain ilokaasua ja kipupiikin (petidiiniä?) kankkuun. Samalla olin käyrillä taas.

15.25 olin väljästi 3cm (kolmelle sormelle) auki, jonkin aikaa pärjäsin ilokaasulla ja kipupiikillä, mut sitten supistukset paheni taas lisää, muistan vaan ku vääntelin jalkoja aina kun tuli supistus ja yritin ajoittaa ilokaasun aina supistuksen ajaks, joinain kertoina se auttoi ja joinain ei.

Klo 16.45 sain epiduraalin.
Epiduraalin laittamista olin etukäteen pelännyt, mutta niissä kivuissa ja ilokaasua sitä laittaessa vedellen se ei ollut paha ollenkaan, itseasiassa se ei tuntunut oikeastaan miltään.
Ja voi taivas ku oli ihanaa, ku ei sattunut Pitkään aikaan! :) Silloin jaksoin jopa jutella äidin ja Kallen kanssa kaikkea. Ei tarvinnut edes ilokaasua silloin.

18.00 olin 5cm auki ja vauvalle laitettiin anturi päähän, ku ne vyöt ei oikein tainnut pysyä kunnolla ku vaihtelin asentoa tai jotain. Silloin vauvelin pää oli aika ylhäällä vielä, painoi kovasti kohdunsuuta.
Tässä vaiheessa mulla muistaakseni iski kunnon flunssakin päälle, olin siis ollut kipeänä jo sunnuntai-maanantaiyöstä asti, aiemmin mulla oli vaan kova kuume, lihassärky ja nuha, mut synnytyssalissa alkoi kauhea yskä- kunnon keuhkoputkentulehduskröhinä.

18.30 rupesin vetämään taas kaasua, ku epiduraalin vaikutus rupes hiipumaan.

19.05 tehtiin taas sisätutkimus, jossa ei ollut "mainittavaa muutosta", sen jälkeen sain lisäannoksen epiduraalia.

19.25 aloitettiin oksitosiinitipat, 15ml/h.

20.20 lisättiin oksitosiinia; 25ml/h.

20.45 olin 9cm auki, pää oli aika korkealla vielä. Tässä vaiheessa mun olo oli ihan kauhea, flunssakivut, väsymys, synnytyskivut, nälkä, kaikki oli kauheeta. :D
Aloitin taas ilokaasun ja jäätiin odottamaan tarjoutuvan osan laskeutumista.

21.10 oli kauheat kivut, taisin itkeäkin kipuja tässä vaiheessa. Mut katetroitiin ja pissaa tuli puol litraa, vaikken tuntenut edes pissahätää. :D

Tää aikaväli on mulle aika pimeyden peitossa, muistan vaan, että sattui ihan pirusti se pään laskeutuminen, supistukset ja kaikki ja jossain vaiheessa menin sängylle pystyyn (olin siis ollut kyljellään ja selällään muuten).

23.25 alkoi ponnistusvaihe, jonka aloitin kyljellään. Muistan, että oli tosi hankalaa saada pidettyä jalkaa ylhäällä ja mun teki mieli potkia sitä kätilöä naamaan aina kun se sanoi jotain. :D
Ponnistaminen ja pään laskeutuminen tuntui siltä, kun olis haljennut kahtia ja/tai alapäätä olis poltettu ja revitty samaan aikaan. Ennen synnytystä mua jännitti jos tulee kakkaa tai pissaa ponnistaessa- voin kertoa, ettei siinä vaiheessa tunne jos jotain vastaavaa käy, eikä todellakaan huomaa tai kiinnosta edes, vaikka niin kävis.
En siis tiedä jos jompaa kumpaa tapahtui sen aikana. :D

Jossain vaiheessa kuulin, ku Kalle, äiti ja kätilö puhui jotain, että "ehtiiköhän se syntyä tän vuorokauden puolella" jne. Siitä sain jotenkin vauhtia ja voimaa hommaan, koska seuraavaks poitsu olikin about ulkona. Pusersin sen niin voimalla ja nopeudella ulos, että kätilöltä repes toinen kumihanska, kun se yritti saada sitä hampaillaan nopeasti laitettua käteen ja toisella kädellä avustaa synnytystä. :D

23.41 siis syntyi yhdeksän pisteen poitsumme, joka huus kauheen kovaan ääneen pitkään. :D Istukka tais tulla joku 15 minuuttia sen jälkeen. Sekin sattu jonkin verran, mut oli pieni paha itse vauvan pusertamiseen verrattuna.
Mulle tuli kaks toisen asteen repeämää, välilihaan ja sit sisälle. Ja jotkut limakalvonirhaumat, joita ei ommeltu. Noi repeämät ommeltiin, seKin sattui jonkin verran, vaikka puudutuspiikit laitettiin, mutta se neula pisti kyllä jonkin verran..
Sen jälkeen vauveli autettiin rinnalle ja alkoi heti hamuilemaan. Mä en nähnyt edes tyyppiä ihan kunnolla, kun mulla oli silmät täynnä verenpurkaumia ponnistamisesta (ja naama oli kans- parin päivän ajan), että näin seuraavat pari tuntia synnytyksestä aika sumeesti.
Niin joo, mun eka kysymys oli: "Onks se ruma? Onks se poika?" :D Haha- outoja juttuja.

Mut sellainen tapahtuma oli toi.
En mä turhaan pelännyt noita kipuja ja sanoin salissa, ett seuraava tulee sektiolla tai adoptoidaan, mut nyt ku oon parantunut sen verran nopeasti ja toi vauva vaan on niin ihana, että ehkä ton kestää uudestaanki vielä sit kuitenki.

Tää synnytyksen jälkeinenki aika on ollut outoa- tai siis nyt viime viikot ollut jo aika normaaleja, mut sairaalassa ekat päivät tuntui kroppa ihan vieraalta. Olo oli aika raiskattu kipujen (alapään kipujen ja flunssan) takia, ja sit väsymyksen takia tuntui ihan huumatulta. Sairaalassa vietetyt päivät meni aika sumussa.
Sairaalasta lähtiessä mulla oli samana aamuyönä noussut maidot, niin tissitkin tuntui ihan vierailta, ne oli niin kipeet ja tuntu niin painavilta ja betonimaisilta. :D Lisäks käveleminen oli outoa siis jalkojen välissä olevan kivun takia myös siks, ettei ollut mahaa! Kävelin varmaan tosi oudon näköisesti, ku selkä tuntui niin oudolta ku ei ollutkaan enää painoa etupuolella. :D
Särkylääkkeet taisin lopettaa viikko-puoltoista synnytyksen jälkeen ja jälkivuoto on ollut lähes olematonta nyt viimeiset kaks(?) viikkoa. :) Nyt tutimaan vauvan viereen.