Vähän jäänyt tää bloggaus- huhhuh. No, parempi myöhään, ku ei milloinkaan, eikös? :)
Eli joo, imetyksen lopetuksesta piti kirjoittamani tällä kertaa. Varoituksen sana siis tähän alkuun jo ihmisille, joita ei kiinnosta imetyksestä lukea. ;)
Kokonaisuudessaan se loppui samana yönä, kun Joasta tuli 11 kuukautta vanha, olin kaks viikkoa aiemmin jo vähentänyt sitä.
Aluksi imetin "vaan" aamuyöllä, aamulla, päivällä ja illalla. Aika luonnostaan se väheni sitten vaan aamuyöhön, joka sitten taas johti siihen, että maitoa tuntui tulevan enää tosi vähän ja kesti kauan, ennen kuin alkoi herumaan. Päätin sitten, että sama kai se on lopettaa, tuleepahan poika ainakin täyteen sitten jos vetää pullosta sen ainoan (aamu)yöllisen syömiskertansa.
Muuten tää on sujunut oikein hyvin, mutta Joa syö ruokaa nykyään tosi huonosti- en tiedä johtuuko se hampaista, vai onko sillä vaan joku syönhuonosti- kausi päällä vai mitä, tuntuu että se haluais elää vaan maidolla ja kittais sitä vaikka kuinka paljon.
Aluksi mulla ei ollut mitään ajatuksia imetyksen suhteen, kun vauvaa odotin.
Mun äitikin sanoi, ettei olis edes välttämättä uskonut musta, että aion imettää.
Yllätin kyllä itsenikin kun noin "kauan" sitä tein, mutta miks ihmeessä lopettaa jos molemmista se oli helppoa ja mukavaa (siis musta ja vauvasta ;D).
Sekin oli yllättävää, kun Joan ollessa neljäkuinen, koin olevani huono äiti, koska mun maito ei riittänyt enää ja jouduttiin aloittamaan kiinteät jo silloin, eikä suositusten mukaisesti puolivuotiaana. Jälkikäteen kun näitä(kin) juttuja miettii, niin huomaa kyllä hormonien vaikutuksen silloisiin ajatuksiin.. Monet sanookin, että menee vuosi, että normalisoituu synnytyksen jälkeen (siis henkisesti).
Siinä vaiheessa, kun Joa oli puolvuotias, niin päätin imettää siihen asti, että Joa on noin vuoden ja saa alkaa juomaan tavallista maitoa, suunnitelma meni siks vähän mönkään, kun Joa alkoi öisin heräilemään vain ja ainoastaan siks, että pääsis kainaloon tissiä lutsuttamaan=käyttämään mua tuttina.
Yöt parani taas heti, kun imetys loppui.
Hassua, että vaikka suositus Suomessa on imettää juurikin tuon vuoden ajan, niin silti yli puolivuotiaan vauvan imettäminen aiheutti jopa monissa mun kavereissa ihmetystä, kun niitä näki ja alkoi imettämään, niin kuului: "Vieläksä imetät?" "Kauan sä aattelit viel imettää?" "Lopeta jo se imettäminen".
Kyllä musta itestä alkoi jo tossa Joan ollessa 10kk tuntua siltä, että ihmiset jossain Itiksen penkilläkin imettäessä pitää mua jonain taaperoimettäjänä ja varsinkin siinä vaiheessa jos Joa tavallaan itse tuli pyytämään tissiä, niin se tuntui vähän oudolta. :D Nyt vaikka imettämisestä on niin vähän aikaa, niin en jotenkin vois kuvitella enää imettäväni sitä, se eilen illallakin yhtäkkiä mun sylissä tarttui tisseistä kiinni ja hoki suu virneessä: "Titti, titti.."
