Olikin sit vähän rankempi päivä.. Tästä johtuen kuvaton postaus, ei oo hirveesti ehtiny ja huvittanu kuvia räpsiä.
Käytiin neuvolassa, siellä meni kaikki hyvin ja saatiin siunaus soseisiin, koska Joan painokäyrä oli notkahtanut yläkäyrältä keskikäyrälle ja se syö sen 1h-1,5h välein päivisin. JES!
Tein eilen tylsistyneenä bataatti-, bataattiporkkana- ja porkkanasoseita valmiiks sille pakkaseen. Huomenna aloitetaan lounasaikaan!
Mittoja, suluissa 3kk mitat; paino 6805g (6310g), pituus 64,1cm (60,6cm) ja päänympärys 41,3cm (40,4cm).
Korttiin kirjoitettiin: "Leluja koskettelee, tarttuu. Suuhun asti vie, jos on saanut käteen. Pää seuraa hyvin käsistä vedettäessä. Uusia äänensävyjä on löytynyt. Nyt syönyt tiheästi, imetys sujuu. Lisäksi saanut pullosta omaa tai nan-maitoa. Sopusuhtainen. Jatkossa soseiden aloitus. Iho siisti. Osaa hienosti kerto tunteistaan ja haluistaan esim. väsymyksestä."
Niin ja neuvolatäti huus heti ku menin huoneeseen: "No sä oot ainakin laihtunu! En olis tunnistanu sua enää. Sähän oot kohta luuta ja nahkaa, älä liikaa laihduta!"
Tosin sit kun se kysyi mun painon ja vastasin ni se oli: "Ai, sä näytät paljon pienemmältä." xD
Njoo, neuvolasta suunnattiin Itikseen, Joa oli tosi nätisti vaunuissa (otin varmuuden vuoks rintarepun mukaan, ku siit on tullu niin sylihirmu viimeaikoina, ett jos sattuis iskee sylipula ni ei tarttis ihan kokoajan kantaa).
Saatiin hyvin käytyä mm. apteekissa, postissa, Anttilassa (jossa pyörittiin ikuisuus, kun mietin hiusvärejä, mut päädyin sit kuitenkin taas mustaan :D).
Anttilassa mentiin H&M:ään, jossa Joaa rupes jo vähän väsyttää ja nälättää, joten koitin olla nopea. Päästiin lastenosastolle, jossa sit kävi tää meijän kauhutapahtuma..
Kurottelin t-paitabodyä, päästin vaunuista irti ja ne keikkas eteenpäin niin, että Joa tömähti vaunuista naama edellä lattialle!!
Mä ehdin jo sekunnin aikana kelata miljoonaa kauhukuviota; halvaantuminen, kuolema, vamma, jne.
Luojankiitos oli (mitä ehdin kattoa sen sekunnin murto-osan ajan, ennen ku nostin Joan syliin) vaunujen makuupussi ehkä pehmittämässä vähän iskua.
No, siitä seuras ihan järkyttävä huuto, mä menin niin paniikkiin, ett hyvä etten itkeny ja yritin vaan parhaani mukaan rauhotella Joaa (ja itteäni) ja hikoilin ku pieni sika siinä takki päällä.
Joa huus varmaan ainakin 20 minuuttia putkeen kauheeta kipu- ja pelästysitkua, se välillä aina lakkas ja jatkui sit yhtä voimakkaana uudelleen.
Jossain vaiheessa, kun oli "rauhallinen" hetki, soitin Kallelle ja pyysin sen töistä heti Itikseen hakee meidät Lastenklinikalle käymään.
Kalle oli onneks tosi nopeesti Itiksessä ja Joakin rauhoittui sen verran, että sain hymyjä, kun puin sille ulkovaatteet takas päälle ja laitoin vaunuihin, niihin se nukahtikin melkein heti (en ollut nukahtamisesta niin paniikissa, koska se oli jo ennen tota tapaturmaa ollut väsynyt).
H&M:ssä oli ihan mahtimyyjä, se tuli keräämään vaunuista tippuneet tavarat ja tuli huolehtimaan, että meillä on kaikki hyvin ja varasi pyytämättä ne vaatteet, jotka mun piti ostaa. Ja joku tuntematon tyyppikin tuli silittelemään Joaa. :D
Lastenklinikalla meni yllättäen sata vuotta ennen ku pääs ajanvaraukseen ja toiset sata vuotta ennen ku pääs lääkäriin.
Lääkärin painellessa Joaa eri kohdista, alkoi kipuitku samanlaisena taas. :'( Ei lohtutissikään auttanut.
Joa sai sit kipulääkkeen ja me aivotärähdyksen seurantaohjeet (pitää ens yönä ainakin herättää se 1.30 maissa, annan kipulääkkeen ja syötän sen varmaan sit samalla).
Mutta ilmeisesti ja onneks selvittiin aikalailla vaan säikähdyksellä. Kipulääkettä pitää nyt ainakin pari päivää antaa ja seurailla, jos Joa vaikuttaa jotenkin oudolta/uniselta/tajuttomalta tms.
Hienot ruhjeet on kyllä pojalla naamassa. :/ Poskissa, kulmakarvan yläpuolella, nenänpäässä ja sisäsilmäkulmassa.
Kauhee jälkijärkytys on ollu koko päivän ton jälkeen ja huojennus, ettei mitään ton vakavampaa sattunut. Itku kurkussa oon Joaa katellut vaan tänään. :D Ja kokoajan mietin tota, ett onneks kaikki on hyvin ja "mitä jos.." ja lisäks kokoajan pyörii se kuva mielessä, kun se tömähti siihen lattialle. Hyi. Ihan kamala kokemus! :(
Nyt pumppausjuttuja ja pian nukkumaan, ni jaksaa herätä herättämään poitsun kipulääkkeen antoon. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti